*

MilkaHanhela

Mitä tase ei kerro: sijoitukset hyvinvointiin ovat säästöjä tulevaisuudessa

 

Olen laman lapsi. Kuulun siihen surullisenkuuluisaan vuonna 1987 syntyneiden joukkoon, josta tehdyn ikäkohorttitutkimuksen tuloksista on puhuttu niin paljon viime vuosina. Ja syystäkin: omista ikätovereistani joka kolmas on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen ja joka kymmenes masennuslääkkeisiin. Huomattavan moni meistä (14 %) ei ole peruskoulun jälkeen jatkanut opintojaan.

Tänä vuonna me, 1987 syntyneet, täytämme 30 vuotta. Olemme aikuisia, tai ainakin yritämme olla. Monilla meistä on lapsia ja ammatti, ja rakennamme tulevaisuutta itsellemme ja perheillemme niillä eväillä, jotka meille nuorina annettiin.

Kaikille ne eväät eivät olleet kovin kummoiset. Kun Suomi viime lamassa säästi, se säästi lapsistaan. THL:n raportti listaa tehtyjä poliittisia päätöksiä, ja se on karmaisevaa luettavaa:  

Lasten ja perheiden peruspalveluita karsittiin voimakkaasti, ja ehkäisevästä työstä tingittiin. Koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas ja koulujen ja päiväkotien resursseissa ja henkilömitoituksissa säästettiin.

“Säästettiin.” Niin, säästettiinkö?

 

Ennaltaehkäisevistä palveluista säästäminen on kuin pidättäisi hengitystä säästääkseen keuhkojaan. THL:n raportti kertoo muun muassa, että “psykiatrisessa laitoshoidossa olevien ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten osuus ikäluokastaan on kasvanut 150 prosenttia” 1990-luvun ja 2010-luvun välillä. Kaikkien poliitikkojen tulisi viimeistään raportin luettuaan ymmärtää, miksi.

On surullista ajatella, kuinka suuri osa tuosta laitoshoidosta olisi tehty tarpeettomaksi ennaltaehkäisevillä panostuksilla. Kuinka moni ikätovereistani olisi välttynyt masennukselta tai traumoilta, jos vanhemmilla, opettajilla tai terveydenhoitajilla olisi ollut resursseja puuttua ongelmiimme jo niiden alkuvaiheessa? Kuinka suuret säästöt olisi saatu aikaan sillä, että laman aikana ei olisikaan leikattu herkimmässä asemassa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnista?

Olen varma siitä, että pitkällä tähtäimellä hyödyt olisivat kattaneet kustannukset mennen tullen, ja ylikin olisi jäänyt.

 

Yksi konkreettinen esimerkki siitä, kuinka ennaltaehkäisevä toiminta voi tuottaa lyhyelläkin tähtäimellä valtavia säästöjä, on ilmaisen ehkäisyn tarjoaminen nuorille kuntalaisille. Raumalla säästetään arviolta 100 000 € vuodessa pelkästään raskaudenkeskeytysten vähenemisen vuoksi – puhumattakaan siitä, kuinka paljon inhimillistä kärsimystä vältetään, kun abortit ja sukupuolitautitartunnat kääntyvät laskuun. Ehkäisyn tarjoaminen ei ole ainoa tapa säästää investoimalla ihmisten hyvinvointiin, mutta asia on Tampereella niin ajankohtainen, etten malta olla puhumatta siitä.

Palaan vielä hetkeksi THL:n raporttiin. Joka viides minun ikäiseni vain peruskoulun käynyt nainen oli kohorttitutkimuksen ilmestymiseen (eli vuoteen 2012) mennessä tehnyt ainakin yhden raskaudenkeskeytyksen. Allaoleva kuva löytyy raportin sivulta 18, ja siitä näkyy selvästi, kuinka paljon huonommalla tolalla vain peruskoulun käyneiden nuorten naisten seksuaaliterveys on verrattuna niihin, joiden plakkarista löytyy jatko-opintoja.

Mikäli kaikissa Suomen kunnissa oltaisiin jo 2000-luvulla tajuttu aloittaa ilmaisen ehkäisyn tarjoaminen nuorille, olisi moni näistä aborteista jäänyt tekemättä, moni näistä tartunnoista saamatta. Jos ehkäisy olisi ollut helppoa, ilmaista ja luontevasti tarjolla kaikissa niissä paikoissa, missä nuoret aikaansa kuluttavat, ei ero koulutettujen ja kouluttamattomien naisten välillä olisi näin valtava.

Ongelma on siinä, että hyvinvointiin sijoittamalla saadut säästöt eivät näy taseessa.  Homekoulujen korjaaminen näkyy vain kulueränä, sillä kaupungin taseen tulopuolelta ei löydy kohtaa “rahat, jotka säästyivät kun lapset eivät sairastuneet astmaan” tai “maksamatta jääneet sijaispalkkiot”. Rauma säästää nyt 100 000 € siinä, että aborttien määrä laskee, mutta tilinpäätöksen hetkellä tieto löytyy korkeintaan taustamuistiosta.

Kymmenen vuoden kuluttua asia unohtuu, ja ilmainen ehkäisy näkyy enää 20 000 € kulueränä. Kulueränä, josta olisi helppo nipistää.

Jokainen asioiden välisiä yhteyksiä ymmärtävä tietää kuitenkin, mitä tuo leikkaus oikeasti tarkoittaisi. Sillä noilla rahoilla kunta ostaa hyvinvointia nyt ja säästöjä tulevaisuudessa. Siksi päättäjiksi tarvitaan ihmisiä, jotka näkevät todellisuuden numeroiden takana; ihmisiä, jotka ymmärtävät hyvinvointipalveluiden arvon sekä rahan arvoisina investointeina tulevaisuuteen että aitoina vaikutuksina kuntalaisten elämään.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Minä epäilen, liki saman ikäisenä, että ongelmat juontavat siitä ettei meiltä enää vaadittu riittävästi. Maailma tuli meille yllätyksenä. Maailma on täynnä maita joissa ei ole edes kuultu sellaisista palveluista mitä meille tarjottiin lamasta huolimatta. Eikä siellä masennuta tai syrjäydytä vaan tehdään duunia oman hyvinvoinnin eteen.

Vanhempiemme vika. He järjestivät meille liian helpon elämän. Meidän oli keksittävä omat ongelmamme.

Käyttäjän EsaKauppila kuva
Esa Kauppila

Säästäminen kuin hehgityksen pidättämistä keuhkojen säästämiseksi:)
Mutta eikö -87 syntyneillä kuitenkin ollut yksi maailman parhaista peruskoulujärjestelmistä tukenaan?

Risto Salonen

Ihan vaan tiedoksi. Silloin säästettiin kaikesta, kun oli pakko. Toinen vaihtoehto olisi ollut täydellinen romahdus, kun julkisen vallan rahat olisivat loppuneet.

Siitä miksi tähän jouduttiin, voidaan kiistellä ikuisesti.
Kaikilla on siihen mielipide ja kaikki ovat asiasta eri mieltä.
Ehkä suurin syy oli 80-luvun ylivarojen eläminen.
Hyvä esimerkki, taisi olla syntymävuodeltasi, oli erään yrittäjän vastaus saksalaiselle, joka valitti Suomen kalleutta:

Ei tää Suomi olekaan mikään persaukisten maa.

Siinä kiteytyy laman perussyy.

Toimituksen poiminnat